Sunnuntain Hesarin juttu Facebooking kakkosjohtajan Sheryl Sandbergin kirjasta ja ajatuksista sai taas omat sormet syyhyämään.
Kirjasta on noussut kohu Yhdysvalloissa ja Time lehti on verrannut Sandbergia jo johonkin ilmeisen kuuluisaan 60-luvun femakkoon.
Sandberg toistaa monenkin femakon suosikkisanonnan; Miehet johtavat maailmaa ja jaada jaada jaada. Samaan hengenvetoon hän ilmaiseen huolestuneisuutensa siitä että maailman naisjohtajien määrä ei kasva ja kuinka meillä naisilla ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia.

En ole itse vielä lukenut kirjaa, enkä ole ihan varma viitsinkö edes. Kirja vaikuttaa menevän samaan kategoriaan kuin Feministin käsikirja jossa voivotellaan sitä kuinka parkoja me naiset olemme ja kuinka vaadimme.. anteeksi VAADIMME tasa-arvoa.

Itse en ole paljoakaan kouluja käynyt, toiselta asteelta hädin tuskin läpi mutta töitä olen aina ollut kova tekemään. Minulle on ura ollut aina tärkeämpi kuin ryyppääminen, rellestäminen tai "sen oikean" löytäminen ja perheen perustaminen. Tällä hetkellä huristelen kolmenkympin paremmalla puolella, lapsia ei näköpiirissä mutta ura sitäkin selkeämmin. Ystäväpiirissä on harvassa ne ikäryhmääni edustavat sielun sisaret jotka haluavat keskittyä uraansa perheen perustamisen sijasta. Ja se on ihan ok. Vapaa tahto ja silleen.. Jos haluat voit perustaa perheen, jos haluat voit keskittyä uraasi. Tehopakkaus jos olet ja tahtotila on tarpeeksi kova olen kuullut huhuja että nämä molemmat voi yhdistää. Useimmiten kuitenkin naiset haluavat, omasta vapaasta tahdostaan, laittaa perheen perustamisen etusijalle. Heidän kunnianhimonsa suuntautuu jonnekin muualle kuin työntekoon. Miksi tätä on niin saatanan vaikea ymmärtää? Miksi nainen joka on parhaillaan 3-5 vuotta pois työelämästä saa samat mahdollisuudet kuin se nainen joka ei ole kuin kesälomat (jos niitäkään) pois töistä? Elämä on valintoja täynnä, ja tämä on varmasti yksi niistä isoista.
Suurin osa ystävistäni on tyytyväisiä sairaanhoitajina, päiväkodeissan ja missä lie kutsumusammateissa joissa se palkka ei ole se juttu. En ole kertaakaan kuullut heidän suustaan "lasikatosta" tai tasa-arvon puutteesta työpaikalla. Onko se siis vain nämä femakot jotka huutavat sen tasa-arvon perään, ymmärtämättä että jotkut kokevat olonsa ihan tasa-arvoiseksi?
Miehet vaan ehkä on ura-keskeisimpiä kuin naiset. Miehet ehkä vain arvostavat rahaa enemmän. Miehet on ehkä vähän materialistisempia. Eikö tasa-arvo ole sitä että kaikkia kohdellaan samalla tavalla? Jos naiset saavat erityiskohtelua ja helpotuksia, niin eihän se ole tasa-arvoa. Jos olemme kerran yhtä hyviä kuin miehet, niin miksi meille annetaan omia sääntöjä?